Viljavakan Tenho
virallinen nimi Viljavakan Tenho
syntymäaika 10. huhtikuuta 2007 (IRL) säkäkorkeus 165 senttimetriä koulutustasot Helppo B, 100cm & 80cm omistaja Laura VRL-11124 maahantuoja Shadango |
rotu, sukupuoli suomenhevonen, orii
rekisterinumero VH14-018-1582 väritys ja merkit ruunikko, jauhoturpa painotuslaji yleisratsastus kasvattaja Oona Tuomisto, FIN |
Kun ensimmäisen kerran nousin Tenun selkään, ei tarkoituksenani todellaakan ollut ostaa suomenhevosoria itselleni. Olimme katsomassa ystäväni kanssa tuontihevosia, ja hän tahtoi minun kokeilevan Viljavakan Tenhoa. Tuumasta toimeen, ja istuinkin ruunikon hevosen selässä. Tenho tuntui hieman alkuun kuolaimia purevalta jättiläiseltä, jonka mielessä ei ole muuta kuin tunnista läpi selviytyminen - ei niinkään tehtävien totaalinen hiominen tai vastaavat. Kuitenkin alkuverryttelyjen jälkeen ruunikosta kuoriutui aivan toisenlainen ratsu, ja huomasin päättäneeni hankkia tämä ori talliani asuttamaan. Ja niin Tenu päätyi asuttamaan pientä punaista Lakkalampea. Enkä ole katunut todellakaan tuota tuontihevosten katseluretkeä.
Viljavakan Tenho on kunnianhimoinen ja sitkeä työskentelijä, joka ei tahdo jättää mitään puolitiehen - oli sitten kyse vaikka pohkeenväistöstä, jos hevonen huomaa sotkeutuneensa askeleissa tämä tahtoo päättää kuitenkin väistöt täydellisesti, ja hioa loppuun saakka itsensä timanttiseksi. Tenusta täytyy kuitenkin löytää tuo kunnianhimoinen puoli, ja alkuverryttelyt kuuluukin tehdä huolella loppuun - niiden aikana herra on tahmea, tahtoo mennä vain oman päänsä mukaan. Kuolainta kolisutellaan ja päätä vedetään alaspäin, kunnes huomataan että ratsastaja on tarpeeksi kykeneväinen ja tasokas ratsastamaan Tenulla. Sen jälkeen oriista tulee säyseä työskentelykumppani, muutamia orimaisia piirteitä kuitenkaan ylivetämättä - herralla on nimittäin hieman huonoja tapoja tammojen läheisyydessä, se saattaa alkaa esittelemään "kovuuttaan" ja "cooliuttaan" esimerkiksi vikuroimalla ratsastajalle vastaan. Kyllä tämä miekkonen tietää miten naiset hurmataan! Tuulipukuiset katsojat Tenu hurmaa taasen säikähtelemällä, sillä mikäs olisikaan pelottavampaa, kuin kahisevat takit jotka voivat vaikka purra. Tenu saattaa ottaa kahisevan takin huomatessaan muutamia kiitoaskeleita, tai jäätyä paikalleen - riippuu aina hieman tilanteesta.
Tenu on hieman ylireagoiva suuriin pohjeapuihin, ja se saattaakin ampaista kunnolla matkaan, jos pohkeet pamauttaa kunnolla kylkiin. Koulua ratsastaessa pienet avut ovat Tenholle parasta herkkua, ja se kuunteleekin mielellään koulukiemuramerkkejä, jos ne ovat tarpeeksi helliä mutta tomakoita. Esteratsastuksen saralla miekkonen pärjää koulun tavoin loistokkaasti, ja ilmavien hyppyjensä ansiosta sillä onkin erittäin mukava hypätä. Kun mukaan vielä mahduttaa herran pehmeät laukka-askeleet, on unelmien esteratsu valm ... Hetkonen, ei todellakaan. Tenu kyllä on mukava esteratsu, mutta monet ovat saaneet kätensä rakkuloille pidätteitä antaessaan. Varsinkin suuremmilla esteillä suomipolle kuumuu - tämä rakastaa erityisesti haastavia hyppyjä, erikoisia lähestymisiä ja monimutkaisia sarjaesteitä! Suoraan laukkaaminen ennen estettä onkin hieman hankalampaa, Tenu kun mielellään lähestyisi estettä suoraan viistosti sivulta, mitä järkeä on hypätä suoraan kun voi luoda elämään mukavuutta lisäämällä mukaan jännän kulman hypätä.
Toisinaan Tenu tykkää ottaa rentoja maastolenkkejä, ja kun tämä huomaa että ollaan menossa sellaiselle, siitä löytyy taas uusi puoli - se rento ja leppoinen ratsu, joka osaa ottaa lunkisti. Silloin Tenhon reippaista askeleista tai naistenhurmaustaidoista ei näy jälkeäkään, herra löntystelee ja kuuntelee mielenkiinnolla luonnon ääniä eikä jaksa hätkähtääkään mistään.
Riippuu aivan päivästä, millasta Tenua on hakea tarhasta. Joskus se tulee ihmistä heti vastaan portille, joskus se yllyttää laiduntoverinsa pakoleikkiin ja ryntää sitten täyttä laukkaa pukkien kera toiseen päähän aitausta. Ja siinä saakin sitten herraa maanitella kotvan, että saa tämän luokseen. Yleensä kuitenkin Tenu on se leikistä enemmän pitävä, ja tarhatoverit luovuttavat helpommin, jolloin myös tenho antaa periksi - yksin hän ei kuitenkaan aitaukseen tahdo jäädä. Talutustilanteissa Tenu kulkee nätisti rinnalla, mutta säpsymisen vuoksi kannattaa pitää hevonen kuitenkin kireällä narulla, itse kun on valppaana vielä.
Hoitotilanteissa Tenu on itse rauhallisuus - herra tykkää olla huomion keskipisteenä, ja se tykkääkin pitkittää hoitotilanteita kerjäämällä lisää rapsutteluja. Vaikka se nauttiikin harjailusta paljon, sen jalat ovat herkät paikat, ja silloin tämä saattaakin painaa korvat niskaansa. Sen enempiin kostosuunnitelmiin Tenho ei kuitenkaan ryhdy, vaan tyytyy luimistelemaan. Kavioiden putsailukin on yhtä tuskaa juuri tuon vuoksi, ja jos saat ensin hevosen nostamaan jalan maasta, täytyy olla supernopea ja -tehokas putsari saadakseen kaviot hoidettua. Myös suojien, pinteleiden ynnä muiden paikalleen asettaminen on suoraan sanottuna yhtä helevettiä. Onnekseni kuitenkin Tenu ottaa muut varusteet ihan reippaasti ja kiltisti ylleen.
Ori tulee toimeen kaikkien ihmisten kanssa, ja tämä ei pelkääkkään lekuria. Tenho on minulla oloaikanaan päättänyt, ettei sen kavioita pääse vuolemaan tai kengittämään kukaan muu, kuin oma isäukko Michel, jonka vuoksi herra tekeekin aina Tenhon kengityshommat. Kun edessä on heinäverkko tai rapsuttelija, kengitys sujuu vaivattomammin kuin uskoisi, jos on ennen sitä nähnyt puhdistus- tai suojienlaitto-operaatioita.
Viljavakan Tenho on kunnianhimoinen ja sitkeä työskentelijä, joka ei tahdo jättää mitään puolitiehen - oli sitten kyse vaikka pohkeenväistöstä, jos hevonen huomaa sotkeutuneensa askeleissa tämä tahtoo päättää kuitenkin väistöt täydellisesti, ja hioa loppuun saakka itsensä timanttiseksi. Tenusta täytyy kuitenkin löytää tuo kunnianhimoinen puoli, ja alkuverryttelyt kuuluukin tehdä huolella loppuun - niiden aikana herra on tahmea, tahtoo mennä vain oman päänsä mukaan. Kuolainta kolisutellaan ja päätä vedetään alaspäin, kunnes huomataan että ratsastaja on tarpeeksi kykeneväinen ja tasokas ratsastamaan Tenulla. Sen jälkeen oriista tulee säyseä työskentelykumppani, muutamia orimaisia piirteitä kuitenkaan ylivetämättä - herralla on nimittäin hieman huonoja tapoja tammojen läheisyydessä, se saattaa alkaa esittelemään "kovuuttaan" ja "cooliuttaan" esimerkiksi vikuroimalla ratsastajalle vastaan. Kyllä tämä miekkonen tietää miten naiset hurmataan! Tuulipukuiset katsojat Tenu hurmaa taasen säikähtelemällä, sillä mikäs olisikaan pelottavampaa, kuin kahisevat takit jotka voivat vaikka purra. Tenu saattaa ottaa kahisevan takin huomatessaan muutamia kiitoaskeleita, tai jäätyä paikalleen - riippuu aina hieman tilanteesta.
Tenu on hieman ylireagoiva suuriin pohjeapuihin, ja se saattaakin ampaista kunnolla matkaan, jos pohkeet pamauttaa kunnolla kylkiin. Koulua ratsastaessa pienet avut ovat Tenholle parasta herkkua, ja se kuunteleekin mielellään koulukiemuramerkkejä, jos ne ovat tarpeeksi helliä mutta tomakoita. Esteratsastuksen saralla miekkonen pärjää koulun tavoin loistokkaasti, ja ilmavien hyppyjensä ansiosta sillä onkin erittäin mukava hypätä. Kun mukaan vielä mahduttaa herran pehmeät laukka-askeleet, on unelmien esteratsu valm ... Hetkonen, ei todellakaan. Tenu kyllä on mukava esteratsu, mutta monet ovat saaneet kätensä rakkuloille pidätteitä antaessaan. Varsinkin suuremmilla esteillä suomipolle kuumuu - tämä rakastaa erityisesti haastavia hyppyjä, erikoisia lähestymisiä ja monimutkaisia sarjaesteitä! Suoraan laukkaaminen ennen estettä onkin hieman hankalampaa, Tenu kun mielellään lähestyisi estettä suoraan viistosti sivulta, mitä järkeä on hypätä suoraan kun voi luoda elämään mukavuutta lisäämällä mukaan jännän kulman hypätä.
Toisinaan Tenu tykkää ottaa rentoja maastolenkkejä, ja kun tämä huomaa että ollaan menossa sellaiselle, siitä löytyy taas uusi puoli - se rento ja leppoinen ratsu, joka osaa ottaa lunkisti. Silloin Tenhon reippaista askeleista tai naistenhurmaustaidoista ei näy jälkeäkään, herra löntystelee ja kuuntelee mielenkiinnolla luonnon ääniä eikä jaksa hätkähtääkään mistään.
Riippuu aivan päivästä, millasta Tenua on hakea tarhasta. Joskus se tulee ihmistä heti vastaan portille, joskus se yllyttää laiduntoverinsa pakoleikkiin ja ryntää sitten täyttä laukkaa pukkien kera toiseen päähän aitausta. Ja siinä saakin sitten herraa maanitella kotvan, että saa tämän luokseen. Yleensä kuitenkin Tenu on se leikistä enemmän pitävä, ja tarhatoverit luovuttavat helpommin, jolloin myös tenho antaa periksi - yksin hän ei kuitenkaan aitaukseen tahdo jäädä. Talutustilanteissa Tenu kulkee nätisti rinnalla, mutta säpsymisen vuoksi kannattaa pitää hevonen kuitenkin kireällä narulla, itse kun on valppaana vielä.
Hoitotilanteissa Tenu on itse rauhallisuus - herra tykkää olla huomion keskipisteenä, ja se tykkääkin pitkittää hoitotilanteita kerjäämällä lisää rapsutteluja. Vaikka se nauttiikin harjailusta paljon, sen jalat ovat herkät paikat, ja silloin tämä saattaakin painaa korvat niskaansa. Sen enempiin kostosuunnitelmiin Tenho ei kuitenkaan ryhdy, vaan tyytyy luimistelemaan. Kavioiden putsailukin on yhtä tuskaa juuri tuon vuoksi, ja jos saat ensin hevosen nostamaan jalan maasta, täytyy olla supernopea ja -tehokas putsari saadakseen kaviot hoidettua. Myös suojien, pinteleiden ynnä muiden paikalleen asettaminen on suoraan sanottuna yhtä helevettiä. Onnekseni kuitenkin Tenu ottaa muut varusteet ihan reippaasti ja kiltisti ylleen.
Ori tulee toimeen kaikkien ihmisten kanssa, ja tämä ei pelkääkkään lekuria. Tenho on minulla oloaikanaan päättänyt, ettei sen kavioita pääse vuolemaan tai kengittämään kukaan muu, kuin oma isäukko Michel, jonka vuoksi herra tekeekin aina Tenhon kengityshommat. Kun edessä on heinäverkko tai rapsuttelija, kengitys sujuu vaivattomammin kuin uskoisi, jos on ennen sitä nähnyt puhdistus- tai suojienlaitto-operaatioita.
i. Taivalahon Kotionni | ii. Vauhtiveikko |
ie. Kerttuli | |
e. Vinha-Veera | ei. Sutsisatsi |
ee. Seljakan Suhina |
i. Taivalahon Kotionni on mustanvärinen suomenhevosorii, joka on menestynyt kisakentillä enemmän koulu- kuin estepuolella. Kotionnilla kuitenkin riittää intoa myös esteille, ja vaikkei siitä suunnitellusti tullutkaan kenttähevosta, orilla hypätään jatkuvasti taitojen ylläpitämiseksi. Kotionnin suku on tummanpuhuvaa koulumenestyjää, ja suvun jatkajistakin on aiemmin evätty koulupuolen taitureita - kuitenkin Kotionnin kolme muuta jälkeläistäkin ovat menestyneet kenttäpuolella oikeiden tammojen osuttua kohdalle.
Kotionni on luonteenpiirteiltään hieman orimaisen veikeä omalla tavallaan - vekkuli tykkää järjestää 'iloisia' yllätyksiä hoitajilleen päivittäin, ja onhan herra aidoistakin lähtenyt oveluutensa ansiosta. Tuo oveluus ei kuitenkaan ole siirtynyt onneksemme perintönä jälkeläisille, vaan herra on saanut jäädä isäpappansa kanssa ainoiksi sukunsa edustajiksi, jotka tällaisia taitoja omaavat. Töissä Kotionni on kuuliainen ratsu, joka ei jätä ratsastajaa missään tilanteessa pulaan.
Kotionni ei enää ole niin aktiivisesti mukana kilpailemisessa, vaan se on harrasteratsuna Oriveden liepeillä yksityisomistajalla. Se astuu tammoja kesävarsojen toivossa, ja juhlii pian kaksitoistavuotisjuhliaan! Tenu oli Kotionnin ensimmäinen jälkeläinen, jolle isäpapaksi herra ryhtyi viisivuotiaana, kun mainetta vasta alkoi tulevaisuudessa tulemaan.
ii. Vauhtiveikko on tummanruunikon värinen energinen pappa Pohjanmaalta, jolla riittää virtaa vielä vanhasta iästään riippumatta vaikka muille jakaa! Vaikka Veikkis kasasikin itselleen kiitettävän määrän ruusukkeita koulukentiltä, ei sitä koskaan käytetty jalostukseen - vain kerran, Taivalahon Kotionni onkin tuon ainut jälkeläinen. Veikkis kuitenkin antoi ainoan poikansa mukaan parhaat puolensa; veikeytensä ja oveluutensa. Vielä vanhoilla päivilläänkin Vauhtiveikko jaksaa keksiä jekkuja ja sen sellaista hoitajaporukalleen, joille suurimmaksi osaksi vain nauretaan. Vauhtiveikko viettää onnellisia eläkepäiviään Pohjanmaalla siis, ja nauttii täysin rinnoin läskiksi pistämisestä.
ie. Kerttuli oli mustanvärinen kouluratsu, erittäin säyseä ja kuuliainen tamma. Jos Kerttuli olisi pitänyt määritellä ihmisolentona, se olisi määritelty kenties hieman ujohkona ja niin, tottelevaisena pienenä ihmisenä, joka ei oikein saa sanaansa kuuluviin. Kerttuli oli tammajoukosta aina se, joka ei viitsinyt heinistään ruvella tappelemaan - vaikka välillä nälkäisimpinä päivinä, ja varsan kanssa korvat painuivatkin luimuun jonkun tullessa omien päiväheinien lähelle, Kerttuli jakoi mielellään kasansa laiduntovereidensa kanssa. Ratsuna tamma oli oikea unelma, se totteli pieniäkin apuja eikä hangoitellut työskentelylle vastaan. Menestyttyään se siirtyi siitospuolelle, jossa se ehti varsoa kolme vauvaa maailmaan ennen menehtymistään neljännen synnytyksessä, jossa sekä tamma että varsa kuolivat.
Kotionni on luonteenpiirteiltään hieman orimaisen veikeä omalla tavallaan - vekkuli tykkää järjestää 'iloisia' yllätyksiä hoitajilleen päivittäin, ja onhan herra aidoistakin lähtenyt oveluutensa ansiosta. Tuo oveluus ei kuitenkaan ole siirtynyt onneksemme perintönä jälkeläisille, vaan herra on saanut jäädä isäpappansa kanssa ainoiksi sukunsa edustajiksi, jotka tällaisia taitoja omaavat. Töissä Kotionni on kuuliainen ratsu, joka ei jätä ratsastajaa missään tilanteessa pulaan.
Kotionni ei enää ole niin aktiivisesti mukana kilpailemisessa, vaan se on harrasteratsuna Oriveden liepeillä yksityisomistajalla. Se astuu tammoja kesävarsojen toivossa, ja juhlii pian kaksitoistavuotisjuhliaan! Tenu oli Kotionnin ensimmäinen jälkeläinen, jolle isäpapaksi herra ryhtyi viisivuotiaana, kun mainetta vasta alkoi tulevaisuudessa tulemaan.
ii. Vauhtiveikko on tummanruunikon värinen energinen pappa Pohjanmaalta, jolla riittää virtaa vielä vanhasta iästään riippumatta vaikka muille jakaa! Vaikka Veikkis kasasikin itselleen kiitettävän määrän ruusukkeita koulukentiltä, ei sitä koskaan käytetty jalostukseen - vain kerran, Taivalahon Kotionni onkin tuon ainut jälkeläinen. Veikkis kuitenkin antoi ainoan poikansa mukaan parhaat puolensa; veikeytensä ja oveluutensa. Vielä vanhoilla päivilläänkin Vauhtiveikko jaksaa keksiä jekkuja ja sen sellaista hoitajaporukalleen, joille suurimmaksi osaksi vain nauretaan. Vauhtiveikko viettää onnellisia eläkepäiviään Pohjanmaalla siis, ja nauttii täysin rinnoin läskiksi pistämisestä.
ie. Kerttuli oli mustanvärinen kouluratsu, erittäin säyseä ja kuuliainen tamma. Jos Kerttuli olisi pitänyt määritellä ihmisolentona, se olisi määritelty kenties hieman ujohkona ja niin, tottelevaisena pienenä ihmisenä, joka ei oikein saa sanaansa kuuluviin. Kerttuli oli tammajoukosta aina se, joka ei viitsinyt heinistään ruvella tappelemaan - vaikka välillä nälkäisimpinä päivinä, ja varsan kanssa korvat painuivatkin luimuun jonkun tullessa omien päiväheinien lähelle, Kerttuli jakoi mielellään kasansa laiduntovereidensa kanssa. Ratsuna tamma oli oikea unelma, se totteli pieniäkin apuja eikä hangoitellut työskentelylle vastaan. Menestyttyään se siirtyi siitospuolelle, jossa se ehti varsoa kolme vauvaa maailmaan ennen menehtymistään neljännen synnytyksessä, jossa sekä tamma että varsa kuolivat.
P I K K U R I I V I Ö T
Tenho on tarjolla jalostukseen mieluiten evm-sukuisille, puhdasrotuisille suomenhevos- ja suomenpienhevostammoille. Yhteydenotot sähköpostitse.
00.00.00. | jälkeläisen nimi VH00-000-0000 | toisen vanhemman nimi | omistaja VRL-00000
00.00.00. | jälkeläisen nimi VH00-000-0000 | toisen vanhemman nimi | omistaja VRL-00000
00.00.00. | jälkeläisen nimi VH00-000-0000 | toisen vanhemman nimi | omistaja VRL-00000
Tenho on tarjolla jalostukseen mieluiten evm-sukuisille, puhdasrotuisille suomenhevos- ja suomenpienhevostammoille. Yhteydenotot sähköpostitse.
00.00.00. | jälkeläisen nimi VH00-000-0000 | toisen vanhemman nimi | omistaja VRL-00000
00.00.00. | jälkeläisen nimi VH00-000-0000 | toisen vanhemman nimi | omistaja VRL-00000
00.00.00. | jälkeläisen nimi VH00-000-0000 | toisen vanhemman nimi | omistaja VRL-00000
2 ERJ-sijoitusta, 6 osallistumista
20.10.14 | kutsu & 100cm | 26/30 20.10.14 | kutsu & 100cm | 1/30 21.10.14 | kutsu & 100cm | 22/30 21.10.14 | kutsu & 100cm | 17/30 22.10.14 | kutsu & 100cm | 17/30 22.10.14 | kutsu & 100cm | 1/30 00.00.00. | kutsu & luokka | sijoitus 00.00.00. | kutsu & luokka | sijoitus |
Tämä on virtuaalihevonen, ja mikään sivuilla oleva ei vastaa todellisuudessa esiintyvää. Sivun kuvat eivät liity mitenkään teksteihin. Kaiken kirjoitetun materiaalin tekijänoikeudet ovat Lauralla.